sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Rooma kuten aina

Rooma oli entisellään. Varmaan Italian ainoa kaupunki, jossa hyvää ruokaa pitää etsiä toden teolla. Onnistuimme siinä kohtalaisen hyvin. Italian menoon pääsi hyvin mukaan heti, kun saavuimme Terminin asemalle, metrot olivat lakossa, joten kävelimme hotellille. Roomalaiset eivät ole kuuluisia ystävällisyydestään, eikä Rooman nähtävyydet lyhyist jonoistaan. Jotta Italiaan pääsee kunnolla sisälle, pitää päästä Rooman ulkopuolelle. Suunnitelma oli selkeä; Colosseum, Vatikaani, Espanjalaiset portaat, Trevin suihkulähde, Tivolin vesipuutarhat, paljon viiniä jokaisella aterialla, usein espressoa ja välipaloina proseccoa.

Colosseumilla en ollut aiemmin vieraillut sisällä saakka, joten ostimme opastetun sisäänpääsyyn, jolla päästiin samalla jonon ohitse. Ei ollut ihan niin loistavaa tasoa opas kuin hinnasta (25€/hlö) olisi voinut olettaa, mutta historia tuli selväksi ja puolentoista tunnin jonotus muuttui vartin odotteluksi.


Ihmisiä oli huhtikuussakin liikkeellä massoiksi saakka, Trevilla ja espanjalaisilla portailla sai tehdä kyynärpäätaktiikalla etenemistä, jotta sekaan mahtui.



Vatiikaaniin eksyimme iltasella vahingossa, kun otimme bussin väärään suuntaan. Vappupäivänä yritimme päästä katsomaan Sikstuksen kappelia, mutta vapun vuoksi pitivät sitä kiinni. Sen sijaan lähdimme Tivolin kaupunkiin.


Matkaseuralla alkoi jo usko loppua, kun matkustimme junalla tunnin verran keskelle vuoristoista seutua, ja ihan peruskaupungiltahan Tivoli näytti. Kunnes löysimme renessanssiajan vesipuutarhan, Villa d'Esten. Upeas entisöity puutarha, jossa oli kymmenittäin, ellei sadoittain suihkulähteitä. Tivolissa jouduimme hädissämme illallistamaan junaa odotellessa. Epätoivoisen menimme rautatieaseman vieressä olevaan pizzeriaan ja asennoiduimme saamaan kurjimman pizzakokemuksen ikinä. Mutta Italian ravintoloiden ulkonäkö yllättää. Perheitä upouusine mersuineen ja porscheineen odotti ravintolan aukeamista, uurimmalla osalla oli pöytävaraukset valmiina. Ja kyllä, söimme elämämme parhaat pitsat siellä! Ja voitte uskoa, olen jokusen pitsan ehtinyt Italiassa syödä. 






Trasteveressä on enemmän oikeaa italiailaista tunnelmaa! Ravintoloihin jonotetaan, mutta tehokkaasti. Kävimme Casetta di Trasteveressä, joka on sisustettu sisältä pieneksi piazzaksi. Ruoka oli uskomattomat halpaa (pitsa 4€, pääruuat n.7€) ja vielä uskomattomamman maukasta! Proseccoa ja viiniä kului aterian aikana! Pyykit olivat kuivamassa ravintolan katossa, mummokalsareista lähtien.




Hotelli Turner oli kaikessa prameudessaan jopa huvittava. Sisustus oli todella yliampuvan barokkinen, mutta huomasipa ainakin olevansa Italiassa, eikä todellakaan ketjuhotellissa. Hotellin aamiainen oli kuin Marie Antoinetten innoittama; pääasiassa aamiaisella tarjottiin suklaata, kakkuja, Nutellaa, nutellatäytteisiä croisantteja, erilaisia makeita torttuja.







Seuraavan kerran syyskuussa! Onneksi nähtäväää jää aina seuraavaan kertaan saakka.