I < 3 milano (sarkasmitagi)

Istun Milanan Duomon kupeessa aperitiivilla ja yritän kaikkeni, jotta alkaisin edes vähän tykätä Milanosta. Olen yrittänyt sitä monesti. Ei näytä onnistuvan. Odotan puoli tuntia, että kukaan tulee kysymään, mitä hittoa kahvilassa teen. Kun vihdoin saan ylikalliin proseccon eteen kuivine snäkseineen (toistaiseksi en ole vielä löytänyt parempaa aperitivobuffeeta kuin mitä Torinossa on), alkaa lakaisukone jyllätä turistimassan joukossa.

Vieressäni istuu ensin ranskalainen perhe, sitten espanjalainen, sitten sudanilainen (tiedän, koska kysyin).  Autenttista italiaa.

Lähden summamutikassa etsimään ruokapaikkaa. Ostoskatu on täynnä turisteja, ja liikkeiden edessä olevat kivetykset täynnä miehiä. Heistä ei erota kuka on kerjäläinen ja kuka ei, muuta kuin mäkkärin pahvimukista, jonne voi heittää kolikon. Niin elämäänsä kyllästyneen, riutuneen ja väsyneen näköisiä ovat shoppailulla tainnutetut aviomiehet ja poikaystävät, jotka on jätetty parkkiin kauppojen ulkopuolelle.

Pienen kirkon portailla istuu mies tietokoneen kanssa. Hän on pappi, joka on unohtanut kirkon avaimet kotiin. Hänellä ei ole nettiä kotona, mutta kirkossa on. Ja hänen piti lukea sähköpostinsa. (Tiedän, koska kysyin. Ylimääräinen puheliaisuus johtunee joko nukutuista päiväunista, tai siitä, että juttuseurani poistui tänään).

Istun Castellon lähettyvillä olevassa ylihinnoitellussa ravintolassa (huono valinta), ja huvitun, kun naapuri ravintolan keittiöstä porhaltaa nelissäkymmenissä oleva tarjoilija potkulaudalla vuoronsa päätyttyä kotiin. Ihan pokkana. Vastaan miljoonanteen kertaan arvauksiin kansalaisuudestani; saksan, ruotsin, venäjän, puolan, sveitsin, tanskan ja kiinan (!)  jälkeen saattaa jo osua oikeaan. Gli occhi azzurri! Jepjep.

Minut eskorteeraa metropysäkille pari sinisistä silmistä kiinnostunutta poikaa, jotka ihmettelävät kuinka tyttö uskaltaa matkustaa yksin Italiaan. Tai ylipäätään olla yksin, missään. Huoh. Kerroin heille, että en pidä Milanosta. He kertoivat siinä tapauksessa muuttavansa Suomeen. 

Matkalla hotellille eksyin yhden kadun verran, törmäsin mm. huumediileriin ja huoriin. Muiden muassa. Torinossa asuessani kotini nurkalla myi itseään ihka-aito transu, hänen kanssaan olimme jo niin tuttuja, että moikkasimme. Hän ei esitellyt minulle vehjettään (tai vehkeitään, mitä sieltä ikinä sitten löytyisikään). Mutta tama vastaantullut kaveri esitteli. Kysyin (kuten jo pari kertaa aiemmin Italiassa vastaavassa tilanteessa), mitä mina tuolla. Hän sanoi sen olevan kaunis ja siksi katsomisen arvoinen. Niin. Voinko sanoa muuta kuin I <3 Milano?

Jos joku luulee, että Milano on muotitaloja, mallitoimistoja ja trendibaareja, elää aikamoisessa kuplassa. Milano on maahanmuuttajia, Café Eritreaa, Internet Indiaa, China Shopia, itsensäpaljastajia, onnenonkijoita, huumeita, huoria, likaa, epätoivoa, viimeinen mahdollisuus. Ylihinnoilteltua wanna beetä. 

Uusi juonenkäänne

Kirppusen Pikkuveli: Harmaa ja hieman sieluton yllättävä käänne käsikirjoituksessa. Välttämätön sisäänkirjoitettu kiintiömies tarinassa. (Miessivuosa)

Kirppusen pikkuveljen ratissa Malpsensassa.

R.I.P Pikku Kirppunen - sattumuksia liikenteessä

Kolmen Pontassievessä vietetyn yön jälkeen jatkoimme kohti Parmaa. Bolognan ajattelimme skipata. Niinhän me vielä tässä vaiheessa kuvittelimme. Ajoimme komeissa vuoristomaisemissa keskellä ei mitään, Matka taittui hitaasti mutta varmasti, autosradan kohdalle saakka pääsimme, kunnes. Poks. Poks. Molemmat oikean puolen renkaat puhkesivat. Meillähän ei ollut mitään tietoa, paitsi navigaattorin antamat koordinaatit sijainnistamme. Ja niiden avulla kukaan ei meitä löytänyt. Tien nimen tiesimme, mutta tie oli liian pitkä, jotta kukaan olisi jaksanut lähteä meitä siltä etsimään. Istuimme vammautuneessa pikku Kirppusessa ja odottelimme, kun Hertzillä mietitään, mistä he meidät löytävät.

            Yllättävän nopeasti saimme puhelun autokorjaamolta, avuksemme pysähtyi herrasmies, joka kertoi missä olemme. Pikku Kirppunen hinattiin tohtoriin ja me jäimme korjaamolle selvittelemään, miten pääsemme hakemaan uuden auton Bolognan lentokentältä.

            Taksilla tietysti. Taksikuski latasi Pikku Kirpusta matkatavarat (joita nyt sitten oli taas ihan liikaa, helpommalla olisi selvitty, jos rinkka ei olisi vieläkään tullut) omaan autoonsa. Me hyvästelimme PIkku Kirppusen haikein myelin. Seuraavassa hetkessä posotamme160 kilometriä tunnissa autsosradaa Pitkin kohti Bolognaa. Kuljettaja kertoilee tarinoita omasta ensimmäisestä autostaa, Fiat 500:sta, sinisestä sellaisesta. Suurimman osan matkasta hän on kääntyneenä takapenkille, paitsi silloin, kun vastaan tulee pikku-Fiateja, joita hän kääntyy osoittamaan: “Juuri tuollainen se oli!”.

Jenni taksissa matkalla uuden auton luo.

            Saavumme lentokentälle vauhdista pöllämystyneinä, Jenni lähtee kuljettajan kanssa pankkiautomaatille hakemaan rahaa. Hän nostaa rahat ja antaa 80 euroa tuolle patulle. Saavat hieman kummeksuvia ja paheksuvia katseita.

            Matka jatkuu Kirppusen pikkuveljen kanssa.

I do not < 3 anything at the moment

Saavuimme Firenzestä junaillen Pontassieveen (Firenzeen ei kannata mennä autolla), vain todetaksemme, että matkatavarat eivät olleet edelleenkään saapuneet. Onneksi ennakoin edellisenä päivänä outletissa ja shoppailin vaihtovaatteita. Nyt pitää ottaa sen verran kuvia, että voimme todistaa minun käyttäneen muitakin vaatteita kuin Malcesinesta ostettua huonolaatuista nukkaantunutta trikoomekkoa.

Italian aamupäivä on pitkä. Lentokenttä oli ilmoittanut matkatavaroiden saapuvan aamupäivästä. Kello oli aika tarkalleen seitsemän illalla, kun Firenzeen lennätetyt tavarat vihdoin tulivat. Rinkassa oli reikä.

I < 3 Firenze

Firenze oli entisellään. Rakastattava aamutuimaan, kun turistimassat vasta vetävätpekoniaamiaisiaan hotelleissaan.

            Popolin puutarha on parhaimmillaan toukokuussa, nyt kuivakka ja valju (tosin vierailin siellä jo kolmatta kertaa, joten ensihohtonsa se on minun silmissäni jo menettänyt), keväällä herkullinen ruusupuutarha posliinimuseon (entisen teehuoneen ) vieressä on puutarhan parhainta antia. Näkymät ruusupuutarhasta ovat parhainta Toscanaa; oliivipuita, laaksoja ja jokaisen kukkulan huipulla linna.

            Kahvi on ylihintaista, tarjoilijat koppavia, hyväksyttävän tasoista ruokaa saa hakea. Mutta sitä löytyy.

            Mutta silti ja ehkä juuri näistä syistä, Firenze on minun kaupunkini.

            Japanilaiset ökyrikkaat pukeutuisivat pasta varpaisiin Luis Vuittoniin, jos liikkeessä ei olisi kolmen tuotteen kertaostosrajaa.

            Piazzan kahvilassa prosecco nousi päähän nestehukassa – sen seurauksena ostin Moschinon huivin La Rinascentesta.

            Ponte Vecchiolta jäi kultaa mukaan, netti maksaa euron tunnilta(tai intialaisittain heurun hunnilta).

            MInä rikoin prosecco-lasin kaupungin kalleimmassa kahvilassa, juoksin käsi veressä vessaan ja sain kauhistuneet japanilaisrouvat entisäkin kalpeammiksi kauhusta. Tästä reissusta ei ihan selvitty kolhuitta.

Niin, ja hotellini oli jättänyt lapun edellisenä iltana, että matkatavarani saapuisivat vihdoin tämän aamupäivän aikana, vaihdan vaatteet ainakin kolmesti huomenna. Me olemme kiertäneet Pohjois-Italian kuudessa päivässä, mutta matkatavarat eivät ehtineet edes Gardalla kahdessa päivässä… Mainittakoon vielä, että Milanoon tavarat saapuivat jo saman päivän iltalennolla, kuin mitä itse Milanoon lensimme.

I < 3 D&G

Ostoksillehan tänne on tultu. Ja lompakossa sen huomasi, kun Visasta loppui virta. Jos olet menossa Firenzen outeleteihin, mene Barberineen, älä the Malliin. The Mallista löytyy kävijöiltä netissä eniten kommentteja,, mutta vain siksi että se sijaitsee lähempänä Firenzeä. Barberini on halvempi ja liikkeitä on enemmän. Barberiinista on myös varaa ostaa jotakin. Heinä-elokuun alennusmyynnit pätevät siellä, the Mallissa ei. Vai mitä sanotte tästä: Pradan korkkarit Barberinissa 50 euroa, the Mallissa 350 euroa. Voitte uskoa, tänne palaan ehkä joka vuosi!

I < 3 Fiat 500

Varasimme huoneen Pontessievestä, Firenzen kupeesta. Lähdimme ajamaan San Marinosta strada statalea, joka oli suurin mahdollinen Furenzeen johtava tie. Ei ollut suuri se. Onneksi Pikku Kirppusemme on pieni.

            Käkkäräinen.  Niin käkkäräinen, että Donnakin oli avian käkkärällä. Sekä kuskin tukka. Jyrkkä. Niin jyrkkkä, että Pikku Kirppumme juuri ja juuri jaksoi nyhtää meidät vuoren huipulle saakka ykkösvaihteella. Metsä, joka oli myös yläpuolellamme, oli pelottavan vihreä. Maisemat taasen taivaallisen vihreät. Vuori, No, hieno se oli. Vaikuttavinta oli kuitenkin ajokokemus. Suorien teollisuustienpätkien ja satojen (todella, satojen) liikenneympyröiden jälkeen oli mukavaa ajaa tietä, jolla on sielu. Saavuimme Pontassieveen ihan hengissä.

I < 3 turismo

San Marino oli pettymys. Toki maisemat olivat vanhasta San Marinosta upeat ja vaikuttavat, mutta muuten tunnelma oli kuin Alanyan basaareilla; piraattituotteita hajuvesistä kelloihin ja laukkuihin. Ja niin koskettavan kuin paikasta olisi voinut rakentaa! Siitä oli kuitenkin tehty Tauno-turistille suunnattu ketjukohde, jossa maiseat ja historiallinen kaupunki jäi “Guccin” ja “Luis Vuittonin” varjoon. Sanmarinolaisilla näyttää olevan paniikki saada nyhdettyä keinolla millä hyvänsä vierailevista matkailijoista joka penni irti.

Päivän pelasti – kuinka ollakaan – viinakaupan pitäjät. Veljekset (con la bella figura ;) ), jotka osasivat pari sanaa suomea, ihan siksi vain, koska Jari Litmanen on hyvä tyyppi. Onhan se vaihtelua puhua välillä Jarista, eikä iän kaiken Kimistä.  “Voisitko selittää, miksi Kimi vaihtoi ralliin, mitä Kimin päässä liikkui?” Vaikka meitä suomalaisia onkin kovin vähän, ihan niin symbioosissa ei eletä, että Kimin ajatukset tietäisin.

Parkki löytyi kaapelihissin vierestä, autolla ei ylös kannattanut yrittää. Ei korkeanpaikankammoisille.

Niin. Ja venäjää saa sietää sisäänheittäjiltä. Sbasiba. 

I < 3 Italia

Riminillä käymme koko Italian läpi. Miniatyyri-Italiassa on kaikki (kyllä, kaikki) Italian vähänkin tärkeät rakennukset. Veronan areenakin on nyt nähty täpötäytenä. Sähkörautatiet kiertävät mini-Italiaa propagandanomaisesti; junaliikenne on runsasta, Alitalia toimii, paloautot hoitavat hommansa, Brenneron autostrada on kuopaton.

            Euroopan puolella on vain yksittäisiä rakennuksia Eiffel-torni etunenässä, mutta mukaan on mahtunut myös Mostarin silta ja muita viehättäviä rakennuksia.

Koululaisryhmät täyttivät mini-Italian, kun aamu joutui pidemmälle, joten e lähdimme etsimään nettiyhteyttä Riminiltä. Mukava, huolella suunniteltu ja käymisen arvoinen paikka, joskin lippuhinta (22€) ja parkkimaksu olivat kohtalaisen tyyriit, jos ei käyttänyt lipun hintaan sisältynyttä vesipuistovaihtoehtoa hyväkseen. Puistossa olisi voinut teettää itsestään miniatyyripatsaan yhdeksällä eurolla, niin itserakkaiksi emme kuitenkaan heittäytyneet.

I < 3 sattumukset

Cervessä aamupalacroisantilla. Tai italialaisittain briossilla. Kadun kahviloista valitsimme umpimähkään yhden kahvilan rottinkituolien mukaan. Muovituolit - tarttuvat persuksiin mukaan kuumalla.

Omistaja sattui olemaan puoliksi suomalainen nainen. Hänen äitinsä asuu Espoon Tapiolassa, nainen ei kuitenkaan puhunut sanaakaan suomea. Hassua.

Seuraavana kohteena on Rimini.

I < 3 kahvilat

Padova on kuin suuri ulkoilmakahvila. Kaksi aukiota, vihannes- ja hedelmä. Oveton 1800-luvun lopulta oleva "oveton" kahvila Cafe Petrocchi ei ollut enää kuin komeissa puitteissa tarjoiltua huonohkoa kahvia ja lämmintä vettä. Ovetonkaan ei ollut kovin faktuaalista tietoa siihen nähden, että kahvilassa on ovet. Ne ovat tosin lasiset, jotta ne pystyy helpommin kuvitella näkymättämiin...

Nopean lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa. Mutta kaiken kaikkiaan, Padova oli viehättävämpi paikka kuin Verona.

I < 3 love

Verona oli korniudessaan viehettävä. Romea. Romeo.

Julian parveke on naivi, mutta huvittavuudessaan toi hyvän mielen. Jos vaan sattuu oikealla tielle, parveketta ei pysty olla huomaamatta. Seinät ovat täynnä ihmisten piirtämiä sydämiä ja rakkaudentunnustuksia. Turisteja velloo parvekkeen alla, no, paljon.

Oikeasti näkemisen arvoinen paikka oli Giardino Giusti, monien mielestä Euroopan kaunein puutarha.

Veronan areena on tietysti matkan varrella nähtävä (tai sitä ei voi välttää näkemästä, kun kävelee parkkipaiklata kaupunkiin). Sisälle emme jonottaneet. Haluan kokea areenan täpötäytenä oopperajuhlissa. Veronan oopperajuhlat olivat parhaillaan käynnissä, mutta aamupäivän pyrähdys Veronassa ei aikataulullisesti suhtautunut suopeasti iltaesitykseen jäämiseen. Eikö jo neljättä päivää kadoksissa olevat matkatavarat, ja vaihtovaatteet.

I < 3 Osterit

Chioggia. Välietappi. Minivenezia. Kalanhajua. Ostereita. Mustekalaa. Polentaa. Rapuja. Kanavia. Täytettyjä kanavia. Työläismummuja eläkepäivillään aperitiiveilla. Lauttoja. Veneziaan ja takaisin. Erinomaisen ammattimainen hotelli Caldin's. Suosittelen. Se on lähes ainoa. Ja samalla olen varma, että et tule koskaan eksymään Chioggaan.

Aperitiivit satamassa ja illallinen kalafestareilla, mainio välietappi. Joskin edelleen ilman matkatavaroita.

I < 3 grappa cioccolata

Suihku tai jäkiruoka (doccia/ dolce). Ei se ole niin tarkkaa. Jouduin  miettimään millä tasolla joko nykyinen italian kielitaitoni menee, tai mikä hygieniatasoni on (alleviivaten, jo toinen päivä samoissa vaatteissa - ei, matkatavarani eivät ole vieläkään saapuneet), kun söimme saapumisillallisen Malcesinen parhaassa ravintolassa, Il Condolierissa. Ruoka oli muuten loistavaa. Mutta. Pyysin jälkiruokaa. "Ei, meillä ei ole suihkua."

Tarjoilija toi jälkiruokalistat myöhemmin ppöytään, pyydellen anteeksi saksaksi. Melkein meni nappiin.

Ylimääräisenä jälkiruokana saimme suklaagrappaa, se helpotti tuskaa. Jota ei oikeastaan edes ollut.

I < 3 sitruunat

PIkku Kirppunen keikkuen kiersimme Garda-järven ja jäimme kahdeksi yöksi Malcesineen. Tarkoitus oli ottaa päivän patikka tai polkupyörävaellus, mutta matkatavarat eivät edelleenkään olleet saavuttaneet meitä.

            Gardaa on kehuttu mailman kauneimmaksi paikaksi. Ihan tätä titteliä se ei mielestämme kuitenkaan ole ansainnut; järvi on kaunis, vuoristot komeat ja kylät herttaisia. Kokonaisuus on omaleimainen, mutta ei riitä maailaman kauneimmaksi. En tosin osaa sanoa, mikä riittäisi.

            Hissillä nosuimme vuorille Monte Baldoon, (tarkoitus oli viettää vuorillaenemmän aikaa, mutta varustearsenaalin lojuessa Malpensan kentällä, ei rantamekossa  ja varvassandaaleissa patikointi innostanut) 1730 metrin korkeuteen. Vuorilla oli kylmä, tunnelma oli kuin sveitsiläisessä alppikylässä. Ja ne maisemat. Sanoinkuvaamattomat.

            Iltapäivän vietimme Limone sul Gardassa. Menimme lautalla järven yli vastapäiseen kylään. Sitruunoita. Sitruunoita. Sitruunoita. Ja kahvila Gemma Todellakin. Shakerato ei ollut kylmää, mutta jäätelöanosta oli paljon. Hyvin paljon. Päänkokoisen kulhon verran.

            Tunnelma oli kuin missä tahansa Italian kalastajakylässä, Cinque Terren kylät tekivät suuremman vaikutuksen.

I < 3 Fiat 500

Fabbrica Italiana automobile Torino 500 alla, tukka putkella, päämääränä Firenzen outletit. Milanon liikenneympyröistä on selvitty, ja ajaminen sujuss PIkku Kirppusella – kunhan jättää liian jyrkät ylämäet väliin. Tankkauksen hoitaa italialainen don juan, huoltamoketjun kauluspaita reteästi napaan saakka auki, kilon painava kultakrusifiksi kaulassa. Buon viaggio!

            Liikenneympyröissä täytyy muistaa olla vilkuttamatta, tai jos haluaa ehdottomasti vilkuttaa, pitää muistaa vilkuttaa väärään suuntaan. Muuten kanssa-autoilijat hätääntyvät.

            Navigaattorimme Donnan kanssa pyrimme pysymään väleissä (niin, ne tiekartat ovat siellä matkalaukussa, joka ei edelleenkään ole saapunut), Donna on jo perheenjäsen tiukkoine mielipiteineen. 

I < 3 Aviapartner Italia

 Matkustaminen on kevyttä ilman matkatavaroita. Kolmen päivän matkatavarattomuuden jälkeen vaatteidenvaihtotarve alkaa tosin mennä kevyen matkustamisen edelle. Finnairin 70 eurolla ei pitkälle pötkitä, etenkin, kun mukaan oli pakattu vaellusvausteet. Toivo elää, että laukku saavuttaa meidät joskus. Tuplatarvetavaroiden ostaminen ei innosta, Italin autoiluviikon jälkeen on tarkoitus jatkaa junalla rinkka selässä vielä kaksi viikkoa. Ja sekään ei onnistu ilman matkatavaroita.

Päähenkilöt tässä tarinassa:

Donna: navigaattori, joka osaa mököttää mykkäkoulua, on paremmalla tuulella hyvin nukutun yön jälkeen. Osaa outletit 11 metrin tarkkuudella, mutta muutama kaupunki saattaa matkan varrelta puuttua, liikenneympyröistä puhumattakaan. On kärkäs mielipiteissään. Asuu vapaa-aikanaan Guessin käsilaukussa. (Naispääosa)

Pikku Kirppunen: Fiat 500, valkoinen kaunokainen, jonka italialainen letkeys näkyy tehojen puutteessa. Aiheuttaa herttaisella ulkomuodollaan uskottavuusongelmia Ferrareiden, betoniautojen, rekkojen, skoottereiden ja kilpapyöräilijöiden keskuudessa. Kyllä, joka ikinen näistä edellä mainituista kulkuvälineistä on ohittanut meidät.  Käynnistyy ja sammuu itsekseen silloin kun mieli tekee. Nautii kuumasta (sisä)ilmasta. (Naispääosa)

Anne: Kenkähullu Italia-fanaatikko. On tämän loman jälkeen hermoriekale Italian liikenteen takia.  Hermostuu yhtä helposti kuin Luigi Milanon autosradalla. Ei yleensä tiedä yhtään, missä ollaan. (Naispääosa)

Jenni: Seurueen aivo. Tietää aina missä mennään, kiusaa kanssa-autoilijoita (tietenkin, jos ne ovat ensin kiusanneet meitä), nyökyttelee, kun puhutaan italiaa, mutta ymmärtää silti kaiken. Melkein. Hoitaa matkan aikana tankkauksen, vaikkei ole tankannut kertaakaan koko viikon aikana. (Naispääosa)