Varasimme huoneen Pontessievestä, Firenzen kupeesta. Lähdimme ajamaan San Marinosta strada statalea, joka oli suurin mahdollinen Furenzeen johtava tie. Ei ollut suuri se. Onneksi Pikku Kirppusemme on pieni.
Käkkäräinen. Niin käkkäräinen, että Donnakin oli avian käkkärällä. Sekä kuskin tukka. Jyrkkä. Niin jyrkkkä, että Pikku Kirppumme juuri ja juuri jaksoi nyhtää meidät vuoren huipulle saakka ykkösvaihteella. Metsä, joka oli myös yläpuolellamme, oli pelottavan vihreä. Maisemat taasen taivaallisen vihreät. Vuori, No, hieno se oli. Vaikuttavinta oli kuitenkin ajokokemus. Suorien teollisuustienpätkien ja satojen (todella, satojen) liikenneympyröiden jälkeen oli mukavaa ajaa tietä, jolla on sielu. Saavuimme Pontassieveen ihan hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti