PIkku Kirppunen keikkuen kiersimme Garda-järven ja jäimme kahdeksi yöksi Malcesineen. Tarkoitus oli ottaa päivän patikka tai polkupyörävaellus, mutta matkatavarat eivät edelleenkään olleet saavuttaneet meitä.
Gardaa on kehuttu mailman kauneimmaksi paikaksi. Ihan tätä titteliä se ei mielestämme kuitenkaan ole ansainnut; järvi on kaunis, vuoristot komeat ja kylät herttaisia. Kokonaisuus on omaleimainen, mutta ei riitä maailaman kauneimmaksi. En tosin osaa sanoa, mikä riittäisi.
Hissillä nosuimme vuorille Monte Baldoon, (tarkoitus oli viettää vuorillaenemmän aikaa, mutta varustearsenaalin lojuessa Malpensan kentällä, ei rantamekossa ja varvassandaaleissa patikointi innostanut) 1730 metrin korkeuteen. Vuorilla oli kylmä, tunnelma oli kuin sveitsiläisessä alppikylässä. Ja ne maisemat. Sanoinkuvaamattomat.
Iltapäivän vietimme Limone sul Gardassa. Menimme lautalla järven yli vastapäiseen kylään. Sitruunoita. Sitruunoita. Sitruunoita. Ja kahvila Gemma Todellakin. Shakerato ei ollut kylmää, mutta jäätelöanosta oli paljon. Hyvin paljon. Päänkokoisen kulhon verran.
Tunnelma oli kuin missä tahansa Italian kalastajakylässä, Cinque Terren kylät tekivät suuremman vaikutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti